"You don't know death"

Ja aika menee eteenpäin,

Minä en. En ole aivan selvä
Päivistä
Kellonajasta
Tiedän kuitenkin että joulu on
Lähellä.
En millään jaksaisi.

Minun oma ääneni on alkanut vainoamaan minua.
(tai ehkä tajusin sen)

En ole mennyt kouluun,
En ole käynyt säännöllisesti
Tanssimassa
Ja se painaa minua enemmän kuin koulu, vaikka niin ei saisi olla muiden mielestä.
Ja petin lupauksen.
Huomenna näen pettymyksen.

Kukaan ei näe
En puhu
Ja silti oma ääneni kaikuu pääni sisällä.

Olen yrittänyt muuttaa tätä kehoa
Monta monta monta kertaa.

Ja 57, luku joka palaa aina näytölle.
Jonkin ajan päästä.

Minulla on kaikki

Haluaisin vaan huutaa!

Jos minulla on kaikki
Miksi miksi
Miksi ihmeessä
En ole kiitollinen
Ole se täydellinen ihminen
Joka jaksaa kaiken
Tekee kaiken
Joka tuntee oikein,
Ja joka eläisi tässä
Paikassa tässä hetkessä
Maailmassa.

Kaiken sijasta
Minä
Näyttelen
Oikeaa
Ja todellista
Hetkittäin tuntuu
Että se oikeasti
On totta
Että minä olen totta.
Ja että ei kukaan
Kuiski korvaan
Tai huuda ja naura
Mutta se katoaa
Ja kaikki muu palaa.

Minä olen alkanut haluta
Olla elossa
Mutta
En osaa enään muuttaa mitään.
Minun pitäisi
Puhua, ja kertoa asioita
Terapeutilleni,
Tai jollekin,
Koska "puhuminen helpottaa" ja joidenkin asioiden läpikäyminen on
Ollut usein
Parantavaa
Tai vähintään
Auttaa sietämään kipua.

Minä kuitenkin,
Uskottelen
Että mitään ei koskaan
Ollutkaan.

"...You don't know death
Stupid tiny insect
I hate you, how you laugh at pain..."